Renault 4 - klassikkoinen auto kaikenikäisille

Renault 4: Parempi kuin Ankka

Renault 4, tuttavallisemmin R4, on auto, jota on aina käytetty – olipa se sitten perheautona, opiskelijakämppänä tai muuttokuormana. Vaikka se oli vuonna 1961 valtava innovaatio, sen käytännöllisyys, kuten viisi ovea ja taittuva takapenkki, teki siitä erityisen houkuttelevan. Ennen oli olemassa kahdeksan miljoonaa R4:ää, mutta nyt vain harvat ovat tallella, mikä on jäänyt vähemmälle huomiolle, sillä se ei ollut yhtä viehättävän näköinen kuin Citroënin Ankka.

R4 erottui heti alussa Citroën 2 CV:stä, sillä sen tilavampi sisätila, iso takaluukku ja enemmän tehoa olivat huomattavasti edistyneempiä. Vasta pitkän ajan jälkeen tämä vaatimaton ja mullistava auto herätti huomiota klassikkona, jota se aina ansaitsi.

Lisäksi Renaultin uusi sähköauto, Renault 4 E-Tech, tuo mielenkiinnon takaisin alkuperäiseen, joka julkaistiin vuonna 1961. Tämä uuden sukupolven auto muistuttaa nuoria, jotka kuuntelevat remiksattuja vanhoja hittejä ja huomaavat, että ne ovat ikivanhoja jo.

Renault 4: Autojen alkuaika

AUTO BILD KLASSIK kirjoitti vuonna 2010, että "tyylit kuten R4 ovat autojen alkuaika". R4:n vankka nelisylinterinen moottori vaihtelee vuosimallin ja mallin mukaan 600–1100 kuutiosenttimetriin ja tuottaa 23–34 hevosvoimaa. Sen kevyt paino, 600–720 kg, riitti hyvin.

Kolumbiassa R4:ää kutsuttiin "uskolliseksi ystäväksi" ("el amigo fiel"). Kolumbian presidentti Misael Pastrana Borrero tuki nuorta Renaultin tehdasta Sofasaa (Sociedad de Fabricación de Automotores S.A.) Envigadossa Medelliinissä: "Auto jokaiselle kolumbialaiselle perheelle" oli hänen tavoitteensa, ja R4:stä tuli monelle ensimmäinen uusi auto. Kolumbiassa auto tarjottiin jopa 1,3-litran versiolla Renault 12:sta, ja se kykeni kulkemaan 145 km/h. Vuonna 1990 Sofasa toi markkinoille R4:n "Líder"-mallin, joka sisälsi paremmat jarrut ja tehokkaamman ilmanvaihdon – ehkä paras R4 koskaan.

Kuitenkin R4:n oli tarkoitus liikuttaa massoja myös muissa maissa edulliseen hintaan. R4:ää käytettiin myös viranomaisautona Ranskassa ja Espanjassa. Varhaiset mallit voitiin käynnistää käsivivulla, ja jopa Renault 4 GTL:n huoltoon riittivät perusosaamisen taidot vuodesta 1978 alkaen.

R4:ää käytettiin myös viranomaisautoina, niinpä Espanjan Guardia Civil ja Ranskan gendarmerie käyttivät sitä mielellään – onhan se unohtumaton nähty komediassa "Nichts zu verzollen" (2010).

Pieni tuotantokustannus, vähäiset ruostesuojat

R4 on loistava ajettavuudeltaan, mutta mukavuus modernissa mielessä on vähäistä. Erityisesti varhaisissa malleissa ei ole käytännöllisiä sisustuksia, ja istuimet ovat pelkistetyt putkirakenteelliset. Tämä teki valmistuksesta edullista ja istuimet oli helppo irrottaa. Koripellit olivat ohuet, ikkunat olivat tasaiset, ja sen lisäksi autoissa oli vaivattomasti liukuikkunat. Tämä yksinkertaisti tuotantoa.

Käytännön avulla erilaiset kori vaihtoehdot saatiin helposti R4:n alusta. Näin syntyi esimerkiksi Renault 4 F4 -pakettiauto (pidennetty versio: F6), avara Plein Air -rannikkovarustus ja muovikori Renault Rodéo.

Millaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota ennen ostopäätöstä? Valitettavasti tuotannossa käytettävissä aloissa ei ollut riittävästi ruostensuojaa – Saksassa valmistetut saivat kuitenkin keväällä 1972 jonkinlaista ontelor suojaa. Asiantuntija Ingo Heitel kertoo 60-luvun R4-malleista, jotka joustavien suolojen vaikutuksesta täytyi hitsata jo ennen ensimmäistä katsastusta.

Heitelin mukaan kriittiset kohdat ovat pääasiassa alusta ja runko. Etu- ja takaohjausvanteet alkavat ruostua liitoksen sisäpuolelta. Myös takarattaiden ympäryksen laakerit voivat ruostua. Tarkastettavia osa ovat myös kynnys, lokasuojan ruuvikohdat ja A-, B- ja C-pilarit, samoin kuin etumaskilla olevan kolmion muotoinen pelti ja etuakselin kiinnitysleikka.

Hyvä uutinen kuitenkin on, että korjauspeltejä on saatavilla hyvin, ja jopa galvanoituja alustoja, joissa on TÜV-todistus. Ja runko on kiinnitetty ruuveilla, ei hitsattu.

Moottorit sen sijaan ovat kestäviä. Vuosina 1972 aiemmin valmistetuissa autoissa voimasiirtoakselit voivat kuitenkin kulua nopeasti. Jos kiihdytyksessä tai tiukoissa käännöksissä kuuluu naksahduksia, voi syynä olla leikkien ja nivelten kuluminen. Kolmivaihteiset vaihteistot ensimmäisissä R4-malleissa vuoteen 1967 asti kärsivät usein viallisista synkronointikeistä. Harvoin käytetyssä kuusivoltin sähköjärjestelmässä on tarvetta hieman huoltoon.

Kuluvia osia on saatavilla ja niitä löytyy helposti eri varaosakaupoista, kuten franzose.de ja reno4er.de. Kalliita ovat harvinaiset kromiosat, kuten takaluukun rekisterikehys sekä alkuperäiset istuinsuojat ja pehmusteiden kumiosat.

Yhteenveto

Pienet autot ovat upeita! Ainakin jos ne eivät toista suurten autojen reseptejä pienoiskoossa, vaan ovat johdonmukaisesti suunniteltuja. Tämä pätee erinomaisesti R4:n kohdalla. Pelkästään kori: äärimmäisen paljon sisätilaa pienellä pinta-alalla, käytännöllisyys viiden oven ja tilavan takaluukun ansiosta sekä taittuvan takaistuimen ansiosta, sekä erinomaiset näkyvyys. Poikittain asennetut moottorit olisivat voineet tehdä R4:stä vielä hieman lyhyemmän – mutta kun R4 julkaistiin vuonna 1961, Mini poikittaismoottorilla oli vain kaksi vuotta ollut markkinoilla, ja pituuden mittarit olivat alan standardi. Älykkäästi suunniteltu R4 puhuttelee mieltä, ja sydän hyppää niillä, jotka ovat kokeneet hurjia ajokokemuksia autossa, ja heitä oli miljoonia.